Elävä solun kuvantaminen vaatii mikroskoopejaTämä minimoi fototoksisuuden, ylläpitää solujen elinkykyisyyttä ja tarjoaa korkearesoluutioisen kuvantamisen ajan myötä. Yleisiä valintoja ovat:
1. Käänteiset fluoresenssimikroskoopit:
Widefield -mikroskoopit: varustettu ympäristön säätimillä (lämpötila, CO₂, kosteus) ja herkillä kameroilla (esim. SCMOS). Yhdistettynä usein vaihekontrastiin tai DIC: n kanssa (differentiaalihäiriöiden kontrasti) etikettivapaalle kuvantamiselle.
Spining -levykonfokaali: Vähentää valonvalkaisua nopeammalla skannauksella verrattuna perinteiseen laserskannaukseen. Ihanteellinen dynaamisiin prosesseihin.
2. Valon arkin fluoresenssimikroskopia (LSFM):
Valaisee vain polttotasoa, vähentäen dramaattisesti valon valotusta ja mahdollistaa pitkäaikaisen kuvantamisen (esim. Tunteista päivään).
3. Kaksifotonimikroskopia:
Käyttää lähes infrapunavaloa syvemmälle kudoksen tunkeutumiselle ja vähentynyt fototoksisuus, joka sopii paksuihin näytteisiin, kuten 3D-viljelmiin.
4. TIRF (sisäinen heijastusfluoresenssi):
Visuaalistaa tapahtumatsolukalvo(esim. Vesikkelikauppa) kuvaamalla ohut (~ 100 nm) optinen osa.
5. Superresoluution mikroskoopit (esim. STED, SIM):
Saavuta korkeampi resoluutio, mutta vaatii huolellista optimointia valon altistumisen ja solujen terveyden tasapainottamiseksi.
6. Live-solu-optimoidut järjestelmät:
Sisällytä ympäristökammiot, mukautuva optiikka ja hämärän ilmaisimet (esim. EM-CCD-kamerat).
Tärkeimmät ominaisuudet live -kuvantamiselle:
- Ympäristönhallinta: Ylläpitää lämpötilaa, yhteistyötä ja kosteutta.
- Nopea hankinta: minimoi liikkeen hämärtymisen dynaamisiin prosesseihin.
- Matala fototoksisuus: Suodattimet, LED -valonlähteet tai kevyen arkin valaistus vähentävät vaurioita.
Valitse resoluutiotarpeiden, kuvantamisen keston ja näytteen herkkyyden perusteella.
